Ympäristökasvatusta lasten ehdoilla - Keski-Uudenmaan ympäristöpalkinto Tuusulaan Tuomalan koululle

28.08.2020

P1140920 (2)

Tuomalan koulussa lapset oppivat ymmärtämään ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta oman havainnoimisen kautta. Ympäristökasvatuksen edistäjänä ansioitunut tuusulalainen alakoulu valittiin Keski-Uudenmaan tämän vuoden ympäristöpalkinnon saajaksi.

Tuomalan kylässä luonto on vahvasti läsnä. Vuonna 1928 rakennettua hirsikoulua ympäröi perinteinen maalaismiljöö metsineen ja peltoineen. Tuusulanjärven ranta ja Tuomalan suo ovat kävelymatkan päässä. ”Olen aina ollut sitä mieltä, että autenttinen ympäristö on paras oppimispaikka. Siksi ympäristökasvatusta täytyy harrastaa luonnossa”, vararehtori Heini Hämäläinen viitoittaa.

Ympäristökasvatuksella lapsille halutaan tuottaa koulupäiviin iloa, virkistystä ja hyvinvointia. Kaupungistuneen elämäntavan vastapainoksi tarvitaan elävää luontosuhdetta; city-ihmistäkään ei ole olemassa ilman luontoa. Pohja suhteelle rakennetaan kotona ja koulussa. ”Kun lapsi oppii arvostamaan luontoa, hän osaa aikuisena tehdä päätöksiä, jotka säilyttävät ja kunnioittavat sitä.”

Ympäristöasioita opetellaan Tuomalassa toiminnallisuuden kautta, lasten luontaista liikunnallisuutta ja aktiivisuutta hyödyntäen. 1.-6. luokan oppilaat, joita on tänä lukuvuonna 64, liikkuvat opettajineen lähiluonnossa ympäri vuoden. Leirikouluja on järjestetty muun muassa Kolilla ja Saimaalla. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan myöntämää palkintotonnia aiotaan käyttää Vihreä lippu -ohjelman osallistumismaksuun sekä uusien vesitutkimusvälineiden hankintaan.

Oppiminen ei Hämäläisen mielestä saa ikinä olla pelkkää opettajan määräämien tehtävien suorittamista. Lasten halutaan ajattelevan ja oivaltavan itse. Heidän ääntään kuunnellaan ja se vaikuttaa myös opetukseen. Oppiaineiden väliset rajat ovat näennäisiä. ”Opetussuunnitelman sisällöt pystyy ottamaan haltuun merkityksellisinä kokonaisuuksina, jotka lisäävät lasten motivaatiota oppimiseen.”

Digikasvioita ja aarrearkkuja

Pienet koululaiset havainnoivat ympäristöään omin aistein. Elokuussa ekaluokkalaiset poimivat lähimetsästä materiaalia kananmunarasioista valmistettuihin aarrearkkuihin. Opettajan jakamissa lapuissa määriteltiin tarkemmin, millaisia aarteita työparien tuli etsiä: pyöreitä, sileitä, punaisia tai jyrsittyjä. Yhdessä lapussa kehotettiin etsimään jotain tärkeää. ”Aarrearkussa oli puun lehti. Kun kysyin, miksi se on tärkeä, oppilas vastasi, että koska lehdet tuottavat meille happea – ja kyse oli ekaluokkalaisesta pojasta!”

Metsästä saaliit kannettiin luokkaan jatkotutkimuksia varten. Löytöjen luokittelu elolliseen tai elottomaan luontoon kuuluviksi muuttuu lapselle paljon mielekkäämmäksi, kun käsiteltävinä ovat hänen itse keräämänsä aarteet.

Viitosluokkalaisten ympäristöopetukseen kuuluu digikasvioiden teko. Ensin opetellaan kasvien tunnistamista, ja sitten niistä otetaan kuvia. Kasviot kootaan tietokoneella verkkoon. Kun lapsi alkaa erottaa yksittäisiä lajeja epämääräisen kasvimassan seasta, hänelle aukeaa uusi maailma. ”Pikkuhiljaa lapset ymmärtävät, että luonnossa on valtavasti kasveja, jotka ovat tärkeitä toisille kasveille, eläimille ja meille ihmisille.

4. - 6. luokalla pohditaan jo syvällisesti ihmisen ja luonnon suhdetta. Isoja teemoja ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja kestävän kehityksen mukainen ruoantuotanto.

Heini Hämäläinen kannustaa kasvattajia touhuamaan rohkeasti lasten kanssa. Palkinnoksi tulee takuuvarmasti ilon ja onnistumisen kokemuksia puolin ja toisin. ”Kun vaan uskaltaa antaa lapsille vapautta, mahdollisuuksia ja tilaa oppia, ällistyy usein itsekin.”

Kuva ja teksti Pekka Karppinen

Takaisin