Isosuo

Nurmijärven eteläosaan Klaukkalan taajaman läheisyyteen sijoittuva Isosuo on pinta-alaltaan 148 hehtaaria. Isosuo on Natura-aluetta ja se sisältyy myös valtion soidensuojeluohjelmaan. Kohde on lähes kokonaan valtion omistuksessa. Naturan luontodirektiivin vallitsevana luontotyyppinä on keidassuo. 

Pääosin suo on vaihtelevaa rämemännikköä, jonka pohjoisreunassa on sekametsäkorpea. Suon reunaosilla on nevaa. Reunavyöhykkeelle tyypillisiä ovat kitukasvuiset männyt ja tiettyjen kasvilajien, kuten suokukan, suoputken, rätvänän ja isokarpalon esiintyminen. Suon keskiosissa esiintyy pyöreälehtikihokkia ja tupasvillaa. Kokonaisuudessaan kohteella esiintyvät suotyypit ovat rahkaräme, isovarpuräme, tupasvillaräme, lyhytkorsineva, saraneva, nevakorpi ja lehtokorpi. Suo ei ole linnustollisesti kovin merkittävä, koska sieltä puuttuu allikot. Ainakin joskus suolla on pesinyt kurki. Kohteella on tehty havaintoja mm. mustapääkertusta, puukiipijästä, sirittäjästä ja käestä. Suon reunametsistä on havaittu myös liito-oravan jätöksiä.

Isosuolta on paikoin nostettu turvetta 1980-luvun alkuun saakka. Turpeen noston jälkiä on näkyvissä etenkin suon keskiosassa. Suota on viime vuosina ennallistettu Metsähallituksen toimesta. Ennallistamistoimenpiteisiin on kuulunut mm. suo-ojien patoamista ja täyttämistä ja puuston raivausta.

Kohteen saavuttaa esimerkiksi alueen pohjoispuolelta kääntymällä Lepsämäntieltä Isosuolle, jossa on jäähallin paikoitusalue.