Keravanjokikanjonin lehto

Keravanjokikanjoni ja kanjonia ympäröivä lehto sijoittuu Pohjois-Tuusulaan Keravanjoen varteen. Noin 2,5 kilometriä pitkän Keravanjokilaakson kasvillisuus on pääasiassa lehtoa ja kosteaa rantaniittyä. Kohteen pinta-ala on 54 hehtaaria. Kohde on Natura-aluetta, johon kuuluu neljä pienempää yksityistä luonnonsuojelualuetta. Luontodirektiivin luontotyyppinä vallitsee boreaalinen lehto.

Kohteella esiintyy monin paikoin vanhaa metsää ja lahoa lehtipuuta. Keravanjoki virtaa alueen halki enimmäkseen 5-7 metriä leveässä luonnontilaisessa uomassa, joka on hyvin meanderoiva. Laakson maaperä on alueen pohjoisosasta hiekkaa, eteläosa on hiesua ja savea. Pohjoisosan rinteet ovat paikoitellen korkeat ja hyvin jyrkät. Hiekkaiset törmät sortuvat ajoittain jokeen.

Kohteella on tavattu useita lintudirektiivin lajeja, kuten harmaapäätikka, pikkusieppo, pohjantikka sekä viiru- ja helmipöllö. Keväisin kohteella voi kuulla idänuunilinnun ja peukaloisen iloista liverrystä. Rantapuusto koostuu lähinnä harmaalepästä, koivusta ja haavasta, laakson rinteet enimmäkseen kuusista. Vaateliaista lehtokasveista alueella esiintyy lehtoimikkä, velholehti, näsiä, lehtokuusama, mäkilehtoluste ja kotkansiipi. Rinteissä esiintyy paikoitellen suokelttoa, lehtotähtimöä ja kevätlinnunsilmää, jotka ilmentävät pohjaveden tihkuvaikutusta. Kohteelta on havaintoja myös Uudellamaalla harvinaisesta raidankeukojäkälästä. Joen rantametsissä kasvavien järeiden haapojen alta voi keväisin löytää liito-oravan papanoita.

Etenkin Santakosken alue on suosittu virkistyskalastuskohde, jossa voi perhokalastaa. Joessa on luontainen purotaimenkanta, joka lisääntyy lähinnä joen sivu-uomissa. Santakosken alueella vesi on varsin kirkasta ja joen hiekkapohja on hyvin näkyvissä. Keravanjokikanjonin maasto on melko haastellista suurten korkeuserojen vuoksi. Myös lahopuusto ja tiheä pensaskerros vaikeuttaa alueella liikkumista.

Kohde on saavutettavissa parhaiten joen länsipuolelta. Käänny Kellokoskentieltä Havupuuntielle ja jatka tietä pitkin. Hieman omakotitalon jälkeen tie on suljettu puomeilla. Auton voi jättää metsän reunaan. Kävele tietä pitkin kunnes voimalinjan jälkeen tulee risteys oikealle. Puomeilla suljettu tie johtaa vedenottamolle, jonka takaa pääset polkua pitkin joen varteen. Ensimmäiseltä tiepuomilta on kohteelle muutaman kilometrin kävelymatka.