Luonnonsuojelualueiden määrä Keski-Uudellamaalla on kasvanut, mutta lisää tarvitaan
13.10.2023
Luonnon monimuotoisuutta on ylläpidettävä, jotta elämän edellytykset maapallolla voidaan säilyttää. Tähän tarvitaan luonnonsuojelua, mutta yhtä tärkeää on se, että monimuotoista luontoa ja vaihtelevia elinympäristöjä eri lajeille on muuallakin kuin suojelualueilla. Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueelle on vuoden 2022 alusta perustettu lähes 30 uutta luonnonsuojelualuetta.
Ympäristökeskuksen toimialueelle (Järvenpää, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä, Tuusula) on vuoden 2022 alusta perustettu lähes 30 uutta luonnonsuojelualuetta sekä kuntien että yksityisten maanomistajien toimesta. Uusien suojelualueiden yhteen laskettu pinta-ala on noin 113 hehtaaria.
Uusilla suojelualueilla turvataan tärkeitä luontoarvoja, kuten monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kangasmetsiä, lehtoja, soita ja pienvesiä, jotka tarjoavat myös elinympäristöjä eri lajeille. Alueilla on arvoa lisäksi muun muassa hiilitaseen, virkistäytymisen ja ympäristökasvatuksen kannalta.
Valtio, kunnat ja yksityiset maaomistajat voivat suojella maitaan
Valtio ja kunnat voivat perustaa luonnonsuojelualueita omistamilleen alueille. Myös yksityinen maanomistaja voi halutessaan perustaa luonnonsuojelualueen. Luonnonsuojelualueen perustamiseksi maanomistajan tulee hakea suojelua alueensa ELY-keskukselta. Luontokohteen suojelusta on mahdollista saada rahallinen korvaus esimerkiksi metsäluontoon keskittyvän valtion METSO-ohjelman kautta. Suojelu voidaan sopia myös määräaikaiseksi.
Luonnonsuojelulaki määrittää yleiset edellytykset suojelualueen perustamiselle. Suojelun sopivat esimerkiksi sellaiset alueet, joilla esiintyy uhanalaisia tai harvinaisia eliölajeja tai luontotyyppejä, tiukasti suojellun lajin, kuten liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja tai jokin erikoinen luonnonmuodostuma. Suojeltava alue voi olla maisemallisesti arvokas tai tietyn luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttämisen kannalta merkittävä.
Kuinka paljon tulisi suojella?
EU:n biodiversiteettistrategia ja valmisteilla oleva Suomen kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia tähtäävät luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena on muun muassa, että 30 prosenttia maasta ja 30 prosenttia meristä suojellaan vuoteen 2030 mennessä. Näistä suojelualueista vähintään 10 prosenttia on tiukan suojelun piirissä, mukaan lukien kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät.
Näitä suojelutavoitteita ei voi suoraan soveltaa koskemaan yksittäistä kuntaa. Pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa kaupunkiseutujen kasvu luo jatkuvaa painetta uudis- ja täydennysrakentamiselle, jonka yhteensovittaminen luontoarvojen kanssa on välillä haastavaa. Suojelutavoitteet antavat kuitenkin suuntaa siitä, että suojelun piiriin tarvitaan laajoja alueita ja suuria pinta-aloja luontokadon pysäyttämiseksi.
Ympäristökeskuksen toimialueella sijaitsevien kaikkien suojelualueiden pinta-ala on noin 2143 hehtaaria, mikä on noin 1,7 prosenttia koko alueen noin 1260 km2:n pinta-alasta. EU:n ja Suomen tavoitteisiin peilaten suojelua tarvitaankin vielä reilusti lisää, jotta voimme pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Suunta on kuitenkin oikea, sillä vajaat kymmenen vuotta sitten, vuonna 2014, vastaava suojeltujen alueiden pinta-ala oli vain noin 0,3 prosenttia.
Myös suojelualueiden ulkopuolella tehtävät toimet ovat tärkeitä
Suojelualueiden lisäksi monimuotoisuutta voidaan ja tulee ylläpitää myös niiden ulkopuolella, esimerkiksi siirtymällä luonnonmukaisempiin käsittelymenetelmiin talousmetsien hoidossa, ennallistamalla ja hoitamalla luontotyyppejä ja parantamalla ekologisia yhteyksiä. Tärkeää on, että monimuotoista luontoa ja hyviä elinympäristöjä eri lajeille on muuallakin kuin vain suojelualueilla.
Rakenteeltaan mahdollisimman monipuoliset metsät voivat metsätalouskäytön lisäksi toimia virkistysympäristöinä ja tärkeinä monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Esimerkiksi eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus säilyttää metsän hiilinieluna- ja varastona, ylläpitää paremmin monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä ja on vastustuskykyisempi esimerkiksi myrskyjä ja metsätuholaisia vastaan. Metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää on lahopuun riittävä määrä metsissä.
Ihmistoiminnan muuttamia ympäristöjä voidaan myös hoitaa ja ennallistaa, esimerkiksi tukkimalla ojia ojitetuita turvemailta, pitämällä perinnebiotooppeja, kuten rantaniittyjä, avoimina laiduntajien avulla tai poistamalla kalankulun esteitä virtavesissä ja kunnostamalla puroja ja muita pienvesiä luonnontilaisemmiksi.
Ekologiset yhteydet ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuuden ja viherrakenteen eheyden säilyttämisessä. Ne ovat metsäisiä kasvillisuuden peittämiä yhteyksiä, jokia, purolaaksoja, harjukannaksia tai metsäpeltoketjuja, jotka ylläpitävät luonnon ydinalueiden ekosysteemien toimintaa ja muodostavat yhteyksiä eliöiden liikkuessa alueelta toiselle. Pirstoutuneita ekologisia yhteyksiä voidaan parantaa esimerkiksi metsittämällä avoimia alueita tai luomalla eläimille ali -ja ylikulkuja tiealueiden poikki, mutta erityisen tärkeää on ottaa ekologiset yhteyden huomioon ja turvata niiden toimivuus jo suunnittelu- ja kaavoitusvaiheessa.
Vuoden 2022 alusta suojellut uudet luonnonsuojelualueet:
Suojelualueiden sijainnit kartalla
Järvenpää
Osmonlehto (yksityinen maanomistaja)
Isokydön purolaakson lehto (Järvenpään kaupunki)
Vanhankylänniemen jalopuulehto ((Järvenpään kaupunki)
Haarajoen jokivarsilehto ((Järvenpään kaupunki)
Jokilehto (yksityinen maanomistaja)
Kerava
Matkoissuo (Keravan kaupunki)
Mäntsälä
Ketunojan luonnonsuojelualue (yksityinen maanomistaja)
Eräkorven luonnonsuojelualue (yksityinen maanomistaja)
Kalliosuo (yksityinen maanomistaja)
Nurmijärvi
Jokimonttu (yksityinen maanomistaja)
Piispan suo (yksityinen maanomistaja)
Lalli (yksityinen maanomistaja)
Lyyli Forsströmin suojelualue (yksityinen maanomistaja)
Saksan luonnonsuojelualue (yksityinen maanomistaja)
Kylänperän luonnonsuojelualue (yksityinen maanomistaja)
Ali-Labbartin luonnonsuojelualue (yksityinen maanomistaja)
Arosuo (yksityinen maanomistaja)
Latomäki (yksityinen maanomistaja)
Huunansuo (yksityinen maanomistaja)
Honkametsä (yksityinen maanomistaja)
Klaukka (yksityinen maanomistaja)
Röykänlahti (yksityinen maanomistaja)
Tuusula:
Eikka-vaarin korpi (yksityinen maanomistaja)
Wäfvars naturskyddsområde (yksityinen maanomistaja)
Pähkinämäen metsä (Tuusulan kunta)
Savikulman lehto (Tuusulan kunta)
Sarvikallion luonnonsuojelualueen laajennus (Tuusulan kunta)
Vastinpuro (yksityinen maanomistaja)
Lisätiedot:
Ympäristösuunnittelija Annina Vuorsalo
040 314 4729
Kuva: Mia Honkanen