Isosorsimo (Glyceria maxima)
Isosorsimo on haitallinen vieraslaji, jonka alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Keski-Siperiaan. Suomeen laji tuotiin rehu- ja koristekasviksi 1800-luvun lopulla. Isosorsimo on monivuotinen heinäkasvi, joka voi kasvaa 1-2,5 metriä korkeaksi.
Suomessa lajia tavataan yleisesti Etelä-Suomessa vesistöjen hiesu-, savi- ja liejurannoilla, sekä ojissa. Isosorsimoa esiintyy runsaasti etenkin rehevien järvien rantaniityillä, missä se syrjäyttää korte- ja sarakasvustoja. Isosorsimo on elinvoimainen kasvi, jolla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia tai voimakkaita kilpailijoita. Eläimille se on huono ravintokasvi, sillä nokisieni loisii siinä usein.
Isosorsimon muodostamat massakasvustot syrjäyttävät rantojen alkuperäislajeja, mikä muuttaa haitallisesti kalojen ja rapujen elinympäristöjä. Suurista kasvustoista on haittaa myös vesistöjen virkistyskäytölle. Isosorsimo leviää helposti siemenistä.
Isosorsimon torjunnassa edullisinta ja helpointa on estää sen leviäminen ja poistaa kasvusto silloin, kun se ei ole vielä ehtinyt kasvaa suureksi. Pieniä kasvustoja voi maanomistajan luvalla niittää, mieluiten useita kertoja kesässä. Ensimmäinen niitto kannattaa tehdä ennen kasvin kukkimista kesäkuun lopulla. Kasvit on syytä kerätä heti niiton jälkeen pois.
Ladattava infotaulu isosorsimosta
©Jouko Rikkinen CC BY 4.0