Metsä kasvattaa - Nurmijärven seurakunnan metsäperhekerholle Keski-Uudenmaan ympäristöpalkinnon kunniamaininta
02.09.2020
Ympäristökasvatuksen edistämisestä tunnustuksen saanut Nurmijärven seurakunnan lastenohjaaja Sanna Puhakka toivoo lasten kokevan, että metsässä on hyvä olla. Seitsemän vuotta sitten luonnossa itsekin viihtyvä Puhakka sai idean: mitä jos yksi seurakunnan perhekerhoista kokoontuisikin metsässä? Työnantaja suhtautui ajatukseen suopeasti, ja niin lastenohjaaja löysi itsensä eräänä elokuisena päivänä Parkkimäen ulkoilualueen laidalta kerhoon tulijoita odottamasta.
”Ensimmäisellä kerralla jännitin, olenko paikalla yksin rinkkani kanssa. Meitä olikin kuusikymmentä! Mutta metsään mahtuu, ei siellä ruuhkaa ollut.” Nyt yhteiskävijämäärä lasketaan jo tuhansissa. Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta myönsi 27. elokuuta Puhakalle erityismaininnan ympäristökasvatuksen edistämisestä.
Maksuton metsäperhekerho on tarkoitettu kaikille alle kouluikäisille kotihoidossa oleville lapsille. Sinne voi tulla äidin, isän, isovanhemman tai vaikka perhepäivähoitajan kanssa, eikä saapumisesta tarvitse ilmoittaa etukäteen. Kerho kokoontuu maanantaiaamupäivisin ympäri vuoden koulujen loma-aikoja lukuun ottamatta, pienellä säävarauksella. Kesätauko kestää juhannuksesta elokuun puolivälin paikkeille.
Puhakka haluaa tarjota lapsille mahdollisuuden päästä metsään pienestä pitäen, yhdessä läheisen aikuisen kanssa ja kaikkina vuodenaikoina. ”Kun hyvä luontosuhde muodostuu varhain, lapselle jää elinikäinen kokemus, että metsään on aina ihana mennä ja sieltä löytyy kaikkea kaunista. Silloin metsä ei aikuisenakaan tunnu vieraalta ympäristöltä.”
Nuorimmat kerholaiset etenevät maastossa ryömimällä, pelkät töppöset jaloissa. ”Metsässä koordinaatio kehittyy hurjaa vauhtia. Jalkoja pitää nostella, ja kun kaatuu, on vain noustava ylös. Luonnon keskellä eivät flunssatkaan tartu samalla tavalla kuin sisätiloissa.”
Jokainen kerhotapaaminen käynnistyy alkupiirillä, joka pidetään parkkipaikalla. Läheiseen metsään siirrytään pitkin ulkoilureittiä, jota lastenvaunujakin on helppo työntää. Monelle lapselle kävelymatka on tärkeä osa kerhoa.
Perillä odottaa luontoaiheinen tehtävä, jonka lapsi tekee yhdessä aikuisen kanssa. Sitten onkin vuorossa retken eittämätön kohokohta, omien eväiden nauttiminen. Sen jälkeen on vapaata ohjelmaa. ”Sanna Satakieleltä” saa lainaksi luupin, suurennuslasin, jolla kelpaa tutkia luonnon ihmeitä. Tai sitten voi leikkiä ja seikkailla muuten vaan. Luontonimi annetaan kaikille mukana olijoille.
Ennen poislähtöä kokoonnutaan yhteiseen laulu- ja loruhetkeen kynttilän äärelle. Lopuksi luetaan Muurahaisen rukous. Paluureitti kulkee aina tutun muurahaispesän kautta. ”Tuliaisiksi viemme muurahaisille sokeripalan, jota ei seuraavalla kerralla enää ole.”
Kuva ja teksti: Pekka Karppinen