Tuusulanjärven hapetus on aloitettu - happipitoisuutta seurataan reaaliaikaisesti

26.06.2015

Tuusulanjärven pohjanläheisen veden happipitoisuutta ja lämpötilaa mitataan tänä kesänä  jatkuvatoimisella mittarilla. Happimittari on asennettu Halosenniemen syvänteelle 8 metrin syvyydelle. Tulokset löytyvät verkkosivulta osoitteesta www.luodedata.fi/halosenniemi.

Tuusulanjärven syvänteen neljä hapetinta käynnistettiin kesäkuun alussa. Pohjasedimenttiin kertyneen eloperäisen aineksen hajoaminen kuluttaakesällä  lämpötilan noustessa voimakkaasti alusveden happivaroja. Hapettimet kierrättävät järven runsashappista pintavettä alusveteen, jolloin happitilanne sekä järven alusvedessä että pohjasedimentin pinnassa paranee. Happipitoisuus pyritään pitämään pohjanläheisessä vesikerroksessa keskikesälläkin vähintään tasolla 2 mg/l. Mikäli happipitoisuus laskee tämän tason alapuolelle, lisääntyy järven sisäinen ravinnekuormitus. Tällöin pohjasedimentistä alkaa liueta alusveteen runsaasti fosforia, mikä päällysveteen kulkeutuessaan aiheuttaa levien runsastumista. Myös vesieliöstö kärsii ja yksipuolistuu pohjan hapenpuutteesta.

Veden kierrätyksen seurauksena normaalisti viileä alusvesi lämpenee, minkä puolestaan on havaittu haittaavan kylmän veden kalana tunnetun kuoreen selviytymistä. Kuore on kuhan tärkein ravintokala. Jos kuorekanta taantuu, vähenee myös kuhien ravinto. Elinvoimainen kuhakanta pitää puolestaan Tuusulanjärven ravintoketjun tasapainossa, ja mikä edesauttaa järven kunnostustoimien onnistumista. Alusveden riittävä happipitoisuus on kuitenkin tärkeää sisäisen kuormituksen vähentämisessä. Hapetuksessa siis tasapainoillaan riittävän happipitoisuuden ja alusveden viileyden välillä. Reaaliaikainen happipitoisuuden mittaus auttaa hapettimien käytön ohjauksessa. Hapetuksen aiheuttamaa alusveden lämpötilan nousua seurataan. Tarvittaessa voidaan vähentää hapettimien käyttöaikaa siten, että happipitoisuus pysyy vielä kohtuullisella tasolla sisäisen kuormituksen estämiseksi.

Kalastajien on syytä pysytellä kauempana keltaisista hapetinpoijuista. Hapetuspumpuissa on niin kova imu, että ne kietaisevat verkot laitteen ympäri usean metrin päästä. Laitteista poistetaan vuosittain kymmeniä vieheitä ja jopa muutamia verkkoja. Rikkoontumisesta seuraavat käyttökatkot aiheuttavat fosforin liukenemista pohjasta ja lisäävät leväkukintojen riskiä. Lisäksi laitteiden korjauskustannukset voivat olla tuhansia euroja.

Tuusulanjärven hapetusta ja muuta kunnostusta toteuttaa Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymä. Lisätiedot: ympäristöasiantuntija Jaana Hietala, puh. 040 7255205, etunimi.sukunimi@kuves.fi

Takaisin